Heidi Hanna on yhdysvaltalainen stressinhallinnan asiantuntija, puhuja, kirjailija ja toimitusjohtaja, joka on pyristellyt irti stressiriippuvuudestaan. Teoksessaan, Voiko Stressi tappaa, hän kuvailee itseään yliherkäksi ärsykkeille, toisin sanoen kirkkaat valot, kovat äänet, lentomatkustaminen ja sosiaaliset tilanteet saavat hänet pois tolaltaan. Tästä huolimatta hän ansaitsee elantonsa tilaisuudesta toiseen matkustavana ammattipuhujana, altistuen säännöllisesti kaikille mainituille stressitekijöille.
Voit olla koukussa epämukavuusalueeseesi Heidi Hannan lailla tai ponnistella siellä vasten tahtoasi. Molemmat vaihtoehdot kuluttavat valtavasti energiaasi, ylivirittävät sinua heikentäen palautumistasi ja vaativat jossain kohtaa veronsa suorituskyvyn laskuna ja terveyden menetyksenä. Jos virtapankkisi on täysin loppu, aivosi ohjaavat sinut vetäytymään piiloosi laskemalla kykyäsi kokea mielihyvää ja kiinnostusta ympäristöösi. Silloin lukittaudut mukavuusalueellesi ja lakkaat kehittymästä, mikä sekään ei ole hyvä tilanne.
Miten sitten voit löytää tasapainon?
Ohjeet sinulle
- Tunnista mukavuus- ja epämukavuusalueesi
- Älä usko ensimmäistä tulkintaasi itsestäsi
Mitä sinä tarvitset, jotta jaksat ja saat aikaiseksi? Omaa rauhaa vai iloista puheensorinaa? Paljon töitä ja samanaikaisia projekteja vai yhden pähkinän kerrallaan ratkaistavaksi riittävällä aikaikkunalla?
Ekstrovertti on ulospäinsuuntautunut ja saa energiaa avokonttorissa ja kahvihuoneessa muista ihmisistä. Hän haluaa vaihtelua ja sopeutuu sukkelasti muutoksiin. Introvertti puolestaan kuormittuu muutostilanteissa ja aikapaineessa, saa herkästi yliannoksen ärsykkeistä ja nauttii siksi etätyömahdollisuudesta. Kyse ei ole vain seurallisuudesta vaan aivojen ja hermoston ominaisuuksien jatkumosta. Ekstrovertin ja introvertin aivojen rakenteet ja toiminta poikkeavat toisistaan.
Jos et tunnista itseäsi kummastakaan kuvauksesta, saatat kutsua itseäsi vaikkapa sosiaaliseksi introvertiksi. Viihdyt seurassa mutta kuormitut siitä kuitenkin nopeasti. Ehket olekaan introvertti vaan erityisherkkä ekstrovertti: nautit ärsykkeistä ja tarvitset niitä pysyäkseni optimaalisessa vireystilassa, mutta aistijärjestelmäsi on ylivirittyvää laatua, toisten tarpeita skannaava aivojesi peilineuronialue on tavallista aktiivisempi ja tarvitset sen vuoksi muista ihmisistä säännöllisesti lomaa.
Kun tunnet itsesi, tunnistat vahvat ja heikot kohtasi, osaat säännöstellä ärsykkeitä, välttää ylivireystilan ja turvaat kykysi palautua. Niin kuin kunto kehittyy palautumisen aikana, oppiminenkin mahdollistuu, kun yöunesi on riittävän palauttavaa.
Mukavuusalueessa on voimaa, jonka avulla jaksat ponnistaa myös sinne epämukavuusalueelle kehittymään.
Ohjeet tiimille
- Avoimuus
- Jousto
- Myönteinen palaute
- Arvostus
Jos asioista ei puhuta suoraan vaan selän takana, ihmiset alkavat kehittää negatiivista tarinaa, jossa jotain pahaa tai ikävää on tapahtumassa, sanoo tutkijaprofessori ja kouluttaja Brené Brown (Dare to lead – Rohkaiseva johtaja, Viisas Elämä). Ihmiskunta on aina tarvinnut rohkeita riskinottajia mutta sitäkin enemmän säilyttäjiä, jotka suhtautuvat kaikkeen uuteen jokseenkin epäluuloisesti ja ovat hanakoita ylläpitämään tuttuja ja turvallisia rakenteita. On hyvä olla hieman epäluuloinen kuin liian sinisilmäinen. Siksi aivomme rakastavat piirtää piruja seinille, myös konttorissa. Tarpeeksi monta epäilyttävää tarinaa epäluottamusta henkivässä ilmapiirissä saa stressitasot nousemaan ja kas, tiimin suorituskyky alkaa sakata jokaisen uuden salaisuuden myötä.
Toinen uhka tiimin toimintakyvylle on sotilaallinen, joustamaton kuri ja järjestys, joka ei anna huomioida yksilöllisiä eroja. Jos kaikkien pitää sopeutua yhteen muottiin, menetetään suurella varmuudella vahvuuksia ja suorituskykyä. Avokonttori ja etätyökielto uuvuttavat äänille herkän introvertin, kun taas etätyöhön komennettu ekstrovertti vajoaa kotitoimistolla tylsistyneeseen boreout-tilaan eikä saa enää mitään aikaiseksi. Yksilöllisyyden huomioiva tiimi saa kaikkien vahvuudet hyötykäyttöön.
Kolmas ongelma on niin sanottu rakentava negatiivinen palaute. Hermoston näkökulmasta sellaista ei olekaan. Viatonkin negatiiviinen palaute saa aivot ja hermoston takajaloilleen, välittömään stressitilaan, joka ei ole oppimisen eikä kehittymisen tila. Siksi on järkevämpää ohjata työtä toivottuun suuntaan myönteisen palautteen kautta: ”Tuon minä ymmärrän, hyvin kirjoitettu, ja tästä puolestaan haluan lukea lisää.” (Vrt. ”Tässä on puolet roskaa, kirjoita uudestaan.”)
Tiimi, jossa koet olevasi kiinnostava ja arvostettu ihminen, et pelkästään kone, joka laitetaan pois pienestäkin virheestä tai tilapäisen vian ilmaantuessa, on sitoutumisen arvoinen. Turvalliselle tiimille sinäkin laumaeläimenä motivoidut ammentamaan osaamistasi.
Ohjeet johtajalle
- Ole kiinnostunut
- Ruoki luottamusta pyytämällä apua
- Hanki empatiapuskuri
Kliseen mukaan vaimo, jonka aviomies näkee vain kodinkoneena, lähtee. Sama pätee työntekijöihin. Arvostus on turvaa. Kun osoitat kiinnostusta, sanot huomenta, pysähdyt juttelemaan ja kysyt, miten menee ja kuuntelet, vahvistat laumasi näkymätöntä liimaa ja saat ihmiset sitoutumaan.
Hyvä johtaja pyytää apua ja auttaa. Avun pyytäminen yhdistetään tutkimuksissa erittäin tehokkaaseen luottamuksen rakentamiseen. Pyydät apua sellaiselta, joka mielestäsi osaa jotakin. Hieno tunne, jos sinuun luotetaan, eikö? Ja kun tarjoudut yhdessä työntekijäsi kanssa ratkaisemaan hänellä työssään ilmenneen ongelman, etkä tyydy vain sääliin ja sympatiaan vaan olet valmis empaattisesti ottamaan kädestä ja auttamaan eteenpäin, rakennat luottamusta ja suorituskykyä hellivää turvallisuudentunnetta edelleen.
Johtaja, tutkimusten mukaan empatiakykysi kuitenkin harmillisesti heikkenee valtasi lisääntyessä, mikä on hyvä tiedostaa. Ja tämän vuoksi kultaakin arvokkaampia ovat niin sanotut puskurit ympärilläsi. Toisin sanoen, vaikkapa ne ihmiset, jotka ylläpitävät yrityksen myönteistä ilmapiiriä, järjestävät kesäpäivät ja pikkujoulut ja keksivät viikoittaiseen henkilöstöhetkeen kaikille sopivaa ohjelmaa, tietysti pomon toiveesta. Koska pomo välittää. Bingo.
Ps. Heidi Hanna opetteli tuntemaan itsensä, vahvisti mukavuusaluettaan ja katkaisi stressikierteensä.
Heidi Hanna: Voiko Stressi tappaa – Näin katkaiset kierteen. Minerva